#Rajamailla-alue

RAJAMAILLA: SIIS MISSÄ JA MIKSI?

 

Suomea on usein luonnehdittu idän ja lännen rajamaaksi ja Karjalaa sen eturintamaksi. Nykyisen Etelä-Karjalan maantieteellinen kärkiosa, Ruokolahti, Rautjärvi ja Parikkala, muodostavat täällä seudun, jossa todella ollaan moninkertaisilla rajoilla ajallisesti, maantieteellisesti ja kulttuurisesti.

Luonto on rajannut aluetta asettaen sille yhä näkyvät kehykset. Enin osa kuntien maa-alasta jää Salpausselkien väliin. Näkökulmaa vielä laajentaen ollaan kahden suuren järvialueen, Saimaan ja Laatokan välillä.  Saimaa on eniten läsnä läntisellä osalla Ruokolahdella, jossa laajat vedet ja saaristo vaihtuvat vähitellen idässä pienempien järvien metsämaaksi. Laatokka vaikuttaa Parikkalan seudulla niin ilmastossa kuin lajien, vaikkapa pähkinäpensaan, herhiläisen tai villisian kohdalla.

Ihminen liikkui jo tuhansia vuosia sitten näissä vesistöissä: esimerkiksi Simpelejärven ympäristössä on noin 50 kivikautista asuinpaikkaa. Rajamaitten luonteeseen kuului ammoin piirtää elinpiirin raja suotuisalle rannalle vesirajaan. Vanhimpia paikannimiä edustava Pyhämäki Saarella viittaa pyhä-sanan alkuperäisessä merkityksessä sekin rajaan, joka oli eräkauden nautinta-alueen merkitsemistä.

Rajamailla-alue on Suomen vanhimpien valtiollisten rajojenkin ydinaluetta. Pähkinäsaaren rauhan raja (1323) kulki Rautjärvellä Torsanjärven kautta Punkaharjun Särkilahteen. Sen on epäilty olleen jo Karjalan läntisen ja itäisen väestöosan eräraja. Sittemmin useat Ruotsin ja Venäjän rajat halkoivat aluetta. Täyssinän (1595) ja Uudenkaupungin rauhan (1721) rajahakkauksia löytyy yhä maastosta.    

Täällä ollaan pitkään oltu myös kulttuurisilla rajoilla uskonnon ja kielen osalta. Vaikka Ruotsin vanhasta vaikutuksesta luterilaisuus muodostui lopulta vallitsevaksi, on ortodoksisuudellakin ollut paikoin sijansa näihin päiviin. Karjalainen murrepohja taas on saanut täydennyksiä savolaisuuksista.  

Talvi- ja jatkosota rajasivat 1940-luvulla aluetta aivan uudella tavalla. Kaikki kunnat menettivät osia alueistaan Neuvostoliitolle. Vanhat yhteydet Viipuriin ja toisaalta Laatokan keskuksiin kuten Käkisalmeen ja Sortavalaan katkesivat. Rajavalvonta toi uutta työtä, toisaalta rajaliikenne ja rajanylityspaikat liikkuvuutta, mutta Etelä-Karjalan pohjoisosan kehityssuunta muuttui pysyvästi.

Entä nyt? Pitkään jatkunut maaseudun hiljentyminen on vaikuttanut negatiivisesti asukaslukuun, joka on Parikkalan, Rautjärven ja Ruokolahden alueella yhteensä silti vielä lähes 13 000. Sisäistä jakoa on kehittynyt myös, kun Rautjärvi ja etenkin Ruokolahti ovat alkaneet suuntautua Imatran seudulle ja Parikkala osin Savonlinnan, Uukuniemen osalta jopa Kesälahden suunnan yhteistyöhön.

Rajamailla ollaan nyt yhdessä uuden edessä kuten Suomessa muuallakin. Tietoliikenneyhteyksien kehittyminen, etätyö, lisääntyvä kotimaan matkailu ja yritykset Venäjän läheisyyden entistä monipuolisempaan hyödyntämiseen ovat aluetaloudellisia selviytymiskeinoja. Avoimia kysymyksiä ovat ikääntyvän ja uuden väestön tasapaino, elinkeinorakenne ja paikallinen maahanmuutto. 

Rajamailla-matkailuportaali on yksi uusi kaksisuuntainen ikkuna tämän omaleimaisen alueen tulevaisuuteen. Matkailun paikallinen merkitys on vasta muotoutumassa, mutta uudet siemenet majoitus- ja ohjelmapalveluyritysten vähittäiseen nousuun ovat olemassa. Näitä ovat esimerkiksi Parikkalan rajanylityspaikan avautuminen ja Hiitolanjoki suomalais-venäläisenä rajajokena. Savonlinna ja yhteys Saimaalle ovat myös mahdollisuuksia, joihin historiakin antaa eväitä. Alue on yksi Laatokalta Saimaalle suuntautuneen historiallisen läpikulkuliikenteen vanhoja keskuksia.

Rajamailla olet tullut rajoille, joita tänne on aina piirtynyt ja piirretty. Piirrä sinäkin omasi.